Pidä huolta maan tietoverkosta

Maanalaiset sienirihmastot

Kirjoitan tässä yleisesti sienistä ja rihmastoista ja sitten hitusen syvemmin mykorritsasta. Todettakoon, etten ole sieniexpertti, vaan holistinen maan palvelija, tarkkaileva puutarhurinna, joka pyrkii palvelemaan maata parhaansa mukaan. Se muutos mikä puutarhamaassani tapahtui, kun sitä ei enää käännetty ja kun maata ruokittiin kaikella ihanalla kasvijätteellä on ollut sangen uskomaton. Maan eheytyminen ottaa aikansa, mutta koen sen meidän velvollisuudeksemme. Palvella, hoitaa, eheyttää ja kanssaluoda. Puutarha, maa on opettajani. Puutarhani tuoksuu sieniltä ja niitä pulpahtelee niin paljon joka puolelta. Se avaa tarkkailijallekin aivan uuden maailman aistien eteen. Rihmastot yhdistävän kaiken tavallaan yhdeksi kaikkea palvelevaksi kokonaisuudeksi. Kaikki voivat paremmin maassa, jossa rihmastot kukoistavat monimuotoisesti.

Yleisesti ottaen sienet eivät pärjää ilman kasveja, kuolleita tai eläviä, ne tarvitsevat orgaanista ainesta kasveilta. Sienet eivät kuitenkaan ime elämää kasveista, päinvastoin ne elävät tasapainoisessa, toisiaan tulevassa symbioottisessa suhteessa. Sienitaudeillakin on tehtävä puutarhassa, mutten nyt mene siihen.  Sienirihmastot avaavat minussa valtavaa, ääretöntä ihmetystä kera kokonaisen sienimaailman. Sienten rooli puutarhaekosysteemeissäkin on ollut ja on hyvin aliarvostettua ja nyt on tullut aika nostaa nuo tiedostavat rihmastot heille kuuluvaan arvostukseen! Meidän on tultava tietoiseksi rihmastojen merkityksestä, joten otahan hetki ja mieti tätä:

Kestävää puutarhanhoitoa eikä yleensäkään ruoantuotanto voi olla ilman mykorritsan valtavaa maanalaista verkostoa!

Sienijuuri eli mykorritsa on kasvin juuren kanssa symbioosissa elävä sienirihmasto, kasvin juuriston jatke. Kasvi antaa sienelle hiilihydraatteja, joita sieni ei pysty itse muodostamaan ja sieni taas auttaa kasvia ravinteiden, erityisesti fosforin otossa. Ilman fosforia ei ole elämää ja fosfori nimenomaan mm. lisää kasvien vastutuskykyä. Fosfori on ratkaisevan tärkeä ravinne, jota louhitaan kestämättömällä tavalla maaperästä lannoiteeksi sitä vauhtia, että hyödynnettävä muoto siitä muuttuu muuksi. Muutos tulee väistämättä. Pelloilta vesistöihin valuvat fosforivirrat rehevöittävät vesistöjämme. Terve ja eloisa sienijuuri taas pystyy pidättämään fosforin maaperässä, mykorritsa vähentää siis lannoitustarvetta sekä laskee fosforipäästöjä. Tätä mykorritsallista toimintaa meidän tulisi mielestäni ensisijaisesti tukea. Kultainen avain kestävään ruoantuotantoon ja puutarhatuotantoon saattaa kenties olla juurikin forforin luonnollisessa kierrätyksessä mykorritsojen avulla.

Sienirihmasto tekee kasveista elinvoimaisempia monella tapaa


Kasvit joilla on mykorritsa kumppaninaan ovat paljon, paljon vastustusykyisempiä taudeille kuin ne, joilla tätä symbioottista suhdetta ei ole, tai sitä ei ole päässyt syntymään. Puiden ja sienten välinen symbioosi on ehkä jo tunnettu, mutta harva meistä tietää, että myös ruohovartiset kasvit muodostavat sienijuuria.

Nykytutkimuksen mukaan lähes 90% kaikista kasvilajeista kykenee muodostamaan sienijuuren. Välttämätöntä elolle tämä sienijuuri ei kaikissa tapauksissa ole (jotkut kasveista eivät kuitenkaan kertakaikkiaan selviä ilman), mutta hyödyttää valtavasti niin itse kasvia kuin koko ekosysteemiä – niin villissä luonnossa kuin puutarhassakin. Puutarhurille ja hänen kasvattamilleen kasveille sienijuuresta on hyötyä monella tapaa aina taimikasvatuksesta sadonmuodostumiseen saakka. Mykorritsa vauhdittaa kasvien juurtumista istutuksen yhteydessä, lisää juuriston kasvua ja suojaa taudeilta. Sienijuuri parantaa kasvin ravinteiden käyttöä sekä auttaa tätä adaptoitumaan vaihteleviin olosuhteisiin kuten kuivuuteen ja samalla tämä elintärkeä sienijuuri vahvistaa kasvin stressinsetokykyä. 

Sienijuurelliset, ihanat ja kauniit kasvit ovat usein huomattavasti elinvoimaisempia ja maan päällisiltä osiltaan kookkaampia, vehreämpiä, vihreämpiä ja hehkuvampia. Mykorritsan kanssa kasvaessaan kasvit voivat kohdistaa energian käyttönsä maan päällisten osien kasvattamiseen juurien sijaan, sillä sienirihmojen avulla ravinnon ottoon käytettävissä oleva pinta-ala lisääntyy. Ajattelepa, että mykorritsa saattaa laajentaa juuripinta-alaa jopa 700 – 1000 kertaiseksi!

Ajatella, että yksi sienilaji, maanalaisena rihmastona voi yhdistää hehtaareja metsää tietoiseksi soluverkoksi ja samoin se teke puutarhassasi, jos sille sallitaan se mahdollisuus. Tämän tietoverkon kautta kasvit keskustelevat ja välittävät elintärkeää tietoa toisilleen. Herranjestas kuinka vähän näistä puhutaankaan tai puutarhoissakaan kiinnitetään huomiota maanalaisen maailman tukemiseksi. Sinun jalkasi alla saattaa juuri tällä hetkellä olla neliökilometreittäin keskustelevaa rihmastoa ja tämä rihmasto tietää ja tuntee, että sinä seisot siinä!

Katse siis Maahan, katso oi maahan. Kosketa pintaa syvemmältä.

Mykorritsa puutarhoissa ja viljelymailla

Sellaiset viljelymaat, joita on käsitelty kemiallisilla kasvinsuojeluaineilla kärsivät yleensä mykorritsan puutteesta. Varsinkin sienimyrkyin eli fungisidein käsitellyt pelto – ja puutarhamaat ovat hyvin hauraita erilaisille kasvitaudeille ja stressitekijöille mykorritsan puuttuessa maaperästä. Puutarhurin parasta kasvinsuojelua on todellakin pitää huolta ja ylläpitää tervettä maaperää. Maan voi tuhota muutamassa sekunnissa, mutta kestää 1000 vuotta luoda senttimetrin kerros tervettä maata, joten maasta todellakin on pidettävä huolta! Maan mykorritsan toimintaa heikentää myös keinolannoitteiden suuret fosforipitoisuudet, jotka muuttavat näiden tietoverkkojen luontaista käyttäytymistä.

Kuinka sitten suosia mykorritsan ja yleensäkin sienirihmastojen elämää kotipuutarhoissa, metsäpuutarhoissa, palstoilla ja pihoilla? Kemikaalien sysääminen maahan, maan kääntäminen, kuorinta, sekä maan tiivistyminen rikkovat ja jopa tappavat rihmastoja, joten näitä toimia olisi tietysti hyvä välttää.

Maata kun ei tarvitse kääntää, jos pitää huolta maaperän otuksista ja elävästä elämästä yleensä. Mykorritsa tarvitsee tilaa ja rauhaa, kuten sisäinen mielemme. Liiallinen fosforilannoitus haittaapi myös useimpien sienijuurisienten kasvua ja kuormittaa aina tietysti myös ympäristöä. Suosimalla viljelykiertoa, sekaviljelyä, sekä eloperäistä lannoitusta, käyttämällä eloperäisiä katteita ja välttämällä turvepitoisia tuotteita (sienijuuri ei viihdy liian turvepitoisilla mailla) tuet sienijuurisienten sekä muidenkin sienirihmastojen eloa. Muutoinkin pyrin omassa, lempeässä puutarhamaailmassani välttämään turvepitoisia tuotteita turvetuotannon epäekologisuuden tähden. Katan polkuja hakkeella, sahanpurulla, puista pudonneilla lehdillä, jotka kaikki ruokkivat rihmastoja. Halutessaan sahanpurun voi ympätä myös ruokasienillä, tehdä poluista sienipetejä ja tuottavia myös tällä tapaa.

Kypsän kompostin lisääminen maahan stimuloi mykorritsan kasvua, mutta raaka komposti taas voi kuulemma jopa estää sienten kasvua. Voit myös itse lisätä maahan sieniymppiä, mutta toinen vaihtoehto on kylvää monimuotoisesti erilaisia kotimaisia pioneerikasveja, jotka ovat hyviä sienijuuren isäntiä. Luonnonkasvit siis kunniaan puutarhassasi ja sekaviljelyä! Hedelmäpuutkin kaipaavat sienijuurta, joten ethän istuta omppua yksin jonnekin töröttämään, vaan luo sen sijaan monimuotoisia istutuksia, joissa luonnonkasvitkin saavat kukoistaa. Ruoki maata, niin maa ruokkii sinua. Hyötytarha/keittiöpuutarhakin siis aina hyötyy mykorritsasta ja esimerkiksi tomaatin kasvualustaan lisätystä rihmastosta kerrotaan sen jopa tuplanneen tomaattisadon! Kun korjaamme puutarhan olosuhteita, mykorritsa löytää sinne kuin itsestään. Steriiliin, kuumennettuun kaupan pussimultaan se täytyy kuitenkin lisätä, ellei sitä ole sinne jo kuumentamisen jälkeen lisätty. Lisää siis kaupan pussimultaan vähintään hyvin maatunutta kompostia, peltomultaa tai metsämaata. On myös hyvä muistaa, jotta tehokkaaseen viljelyyn jalostetut kasvit eivät välttämättä osaa edes käyttää mykorritsaa hyväkseen, joten tässäkin tullaan mielestäni siihen, että vähemmän jalostetut kasvit, maatiaiskannat sekä luonnonkasvit ovat biodiversiteetin kannalta parhaita.

Meillä on vastuu pitää huolta maasta ja ruokkia monimuotoisuutta myös maan alla. Viljelystemme rooli on aina osa suuremaa kokonaisuutta ja teoillamme on aina seuraus. Valitaan viisahasti.

Kirjoittaja: Ulla-Maija Takkunen

Ulla-Maija hoitaa antaumuksella maata ja kirjoittaa kokemuksistaan ja havainnoistaan puutarhurinnana myös kahdessa muussa blogissa:
http://hidastaelamaa.fi/author/ulla-maija/
http://hetkiahertalla.blogspot.fi/